perjantai 16. toukokuuta 2014

Puhutaan elokuvasta.

Hei kaikille!

Katsoin elokuvaa "Varjoja paratiisissa" (1986). Ohjaaja on Aki Kaurismäki, joka on kuuluis suomalainen ohjaaja Suomessa ja maailmassa. Jos te muistatte, koulussa me katsoimme hänen elokuvaa "Mies vailla menneisyyttä" (2002) (Suomi-trilogia).

"Varjoja paratiisissa" (1986) työläistrilogian ensimmäinen elokuva. Trilogiaan kuuluvat lisäksi "Ariel" (1988) ja "Tulitikkutehtaan tyttö" (1990).

Minä en halua puhua elokuvan tarinasta, koska te voitte lukea internetistä, mutta haluan sanoa, miksi minä tykkäsin tästä elokuvasta ja ohjaajasta.

Kaurismäki on realisti ja hänen elokuvassa me näemme totta, näemme normaalia ihmesen elämää. Esimerkeksi, elokuvassa Varjoja paratiisissa me näemme ihmisiä, jolla on vaikea rutiini. Joka päivä sama tylsä työ, kotona he ovat yksi. He eivät sanoa mitä he tuntevat ja haluavat. Tavaliset päivät, tavaliset ihmiset, tavaliset ongelmat. Mutta kaikki etsivät rakkautta. Ei ole väliä onko ihminen rikas tai köyhä, joka inminen voi olla sairas henkisesti. Se elokuva ei ole hauska, mutta kevyt.
Suomen kieli on helpo.

"Trilogian ensimmäinen elokuva kertoo roskakuski Nikanderin ja valintamyymälän kassan Ilonan rakkaustarinan. Elokuvan Varjoja paratiisissa voidaan katsoa merkinneen alkua ns. kaurismäkeläiselle kerronnalle. Viitteitä tähän oli ollut jo Rikoksessa ja rangaistuksessa, mutta Dostojevskin klassikkoteos oli ollut ikään kuin eräänlaisena ”painolastina” elokuvassa. Varjoja paratiisissa on ennen kaikkea arkirealistinen kuvaus kahden ihmisen välisestä rakkaudesta. Koko elokuvan kuvamaailma on karu ja kylmä, vailla romanttisille elokuville tyypillistä visuaalista kauneutta."

Täällä voi katsoa "Varjoja paratiisissa":
https://www.youtube.com/watch?v=v-DtYCv9FcE

Täällä voi katsoa "Ariel":
http://vimeo.com/8053072

Täällä voi katsoa "Tulitikkutehtaan tyttö":
http://movie105.info/match-factory-girl-1990-subbed-brrip-x264-ac3-playnow.html



P. S. Minä en katso vain elokuvia kotona))) Esimerkeksi minä tein nukkea:


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Elokuva: "Heinähattu ja Vilttitossu"

Hei kaikille!
Pian työharjoittelu loppuu ja koulu alkaa.
Kaikki ovat väsynyt, siksi haluan antaa ideota katsoa suomalaista elokuvaa:

Heinähattu ja Vilttitossu (elokuva)

ValmistusmaaSuomen lippu Suomi
TuotantoyhtiöKinotaurus
Ensi-ilta18. lokakuuta 2002
Kesto75 minuuttia
Alkuperäiskielisuomi

Tarina
Heinähatusta on tulossa iso tyttö. Hän aloittaa viikon kuluttua koulunkäynnin. Heinähattu ei kuitenkaan ehdi nauttia lapsuutensa viimeisistä hetkistä. Hänellä on kiire laittaa perheen asiat järjestykseen ennen koulun alkua. On saatava selvyys siitä, kuka hoitaa hänen hommansa kotona sillä aikaa, kun hän itse on koulussa. Kuka leikkii Vilttitossun kanssa? Kuka tiskaa? Kuka kuorii Vilttitossun perunat?
Äiti ja isä näyttävät olevan onnellisen tietämättömiä siitä mullistuksesta, minkä esikoistyttären kouluunlähtö tulee aiheuttamaan. Heinähattu yrittää tuloksetta selittää heille asian vakavuutta. Uhmakas Vilttitossu päättää ottaa käyttöön järeämmät aseet. Hän karkaa "kuivapallojen" luota muuttaakseen naapurin muhkeiden Alibullenin neitien herkkupatojen ääreen.
Tilanne kuumenee. Heinähattu pistää toimeksi, ja Kattilakosken huushollin asiat sotkeentuvat entisestään. Kun apua ei löydy naapurista, poliisilta eikä edes Taivaan Isältä, on jäljellä vain yksi keino: Heinähatun on muututtava itse. Hän joutuu oppimaan sen minkä uhmakas Vilttitossu osaa: aikuiset ei opi mitään, jos lapset on aina vaan kilttejä.
Heinähattu ryhtyy puhumattomaksi, niin myös Hannakin, mutta lopulta kaikki taas puhuvat.
Koulu alkaa. Kun Heinähattu loittonee reppu selässään kohti koulua, äiti ja isä havahtuvat huomaamaan, miten viiltävän lyhyt onkaan lapsuuden hetki.

Trailer on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=Ed-DafA3YzE
Koulussa ryhmät katsoivat. Marianne voi kysyä opettajat.

Tämä on hyvä ja hauska elokuva, mutta aikuisille. Vaikka se on koko perheen elokuva, lapsille ei ole niin hyvä, koska he kuuntelevat paljon paha sanat ja oppivat huutamista.
Kauniita kevään päivää!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Työharjoittelu ja koulun loppu!

Pitkä aika minä en kirjoittanut mitään, koska minun työharjoittelu oli vain 2 viikkoa. Nyt jo lopetin koulutusta ja olen kotona äitiyslomalla. Mitä tapahtui työharjoittelun aikana te ette tiedä.

Minun työharjoittelu oli VAKK:ssa lukikursilla. Lukikursi on ennen ABC-kurssin. Siellä olivat maahanmuuttajat, joka eivät osaa lukea ja kirjoittaa suomeksi eli eivät tiedä latinalaista aakkosta. He voivat olla Afrikasta tai Aasiasta. Joskus joku ei tiedä mitä on kynä. Kun minulla oli ensimäinen päivä, heillä myös oli ensimäinen päivä. Se tarkoita, että opettaja myös ei tiennyt millainen ryhmä tulee. Mutta me olimme onnistunut, koska ryhmä oli hyvä ja nopea. Opiskelijat olivat ystävälliset. Kaikki osasivat kirjoittaa oman kieleksi, vähän tiesivät suomea (pari sanaa).

Alussa oli tylsä, koska minä ja opettaja eivät tienneet mitä opiskelijat osaavat. Minä en tiennyt mitä minun täytyy tehdä. Ensimäisessä päivässä opettaja vain antoi sanat, esimerkeksi: kynä, vihko, kansio, ovi, ikkuna jne. Kaikki mitä me näimme luokassa. Aloitimme aakkosta eli kirjainta. Vain sitten minulle tulee idea käytää muovin tikkua. Ennen kirjoittamista opiskeljat voivat visualisoida uudet kirjaimet. Myös tein tietokonessa isot kirjaimet, mitä voi värittää. Minä väritin myös ja opettaja laitoi seinälle. On vaikea jos opiskelijat eivät tiedä vähän suomea sekä englantia. Jos he eivät ymmärtäneet, opettaja voi vain näyttää, joskus se ei ole riittä. Sitten minä aina piirsin taululle - se oli paras keino selittää. Myöhemmin minä loin pöytäpeliä "Aakkoset" ja palapelia. Tämä osa oli tosi mielenkiintoinen.

Ryhmä nopeasti aloitti vähän lukea ja kopioida kirjaimet. Hitaasti, mutta varmasti! Tottakai oli hauska kuunnella, mutta minä pidin ryhmää ja aina autoin heitä. Jos he kirjoittivat minä tarkistin. Opiskelijat usein kysyivät minua kuinka sanoa tai onko oikein mitä he kirjoittavat. Usein me nauroimme, varsinkin aprillipäivällä (1. huhtikuussa). Tässä päivällä voi pettää tai sanoa vitsia. Minä puhuin paljon valhetta ja kaikki opiskelijat uskoivat niin kuin lapset. Oli hauska päivä!

Minä sanoin jo että alussa oli tylsä, koska kaikki oli hitaasti. Yksi lause luimme puoli tuntia tai kirjoitimme vain "A". Mutta nopeasti minä ymmärsin, että se on hyvä paikka minulle, vaikka en oppinut lisä suomea, koska oli tosi helpo. Oli hyvä, että ei ollut stressia. Hitaasti ja rauhallisesti 5 tuntia päivässä olin koulussa. Piirsin ja nauroin. Kaikki mitä minä tarvitsen raskauden aikana. Siksi olin onnellinen ja opettaja myös oli onnellinen, että minä olin hänen kanssa. Hän piti kaikkia. Huono oli vain se, että minä olin vain 2 viikkoa. Opettaja sanoi että minä voin tulla työharjoitteluun hänen kanssa milloin tahansa.

Se oli työharjoittelu, mutta minulla oli myös vähän stressi, kun kirjoitin lisä testiä meidän opettajan kanssa. Olin kirjoitanut ainekirjoituksen, sitten oli puhuminen ja kuunteleminen. Toisella päivällä oli tekstiymmärtäminen B1. Voin sanoa, että jos haluatte päästä testit, lukekaa uutisia, kuunnelkaa radiota, katsokaa televisiota suomeksi ja puhukaa joka paikassa suomea. Nyt minä odotan todistuksen.

Vaikka olen kotona, minulla on tosi kiire. Mutta aina luen bloggia ja uutisia. Oli tosi hyvä idea jos joka opiskelija kirjoittaa oma bloggiin työharjoittelusta. Kiintoisasti lukea tätä. Koulu loppui ja olen vähän surullinen, koska pidän opiskelusta ja meidän ryhmästä sekä opettajasta. 5 kuukautta ei ole riittä, ja toivottavasti minä en unohda suomea, kun olen kotona.


ONNEA KAIKILLE!


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Äidinkieli ja suomen kieli.

Minun äidinkieli on venäjä. Äidinkieli on tärkeä, koska minä puhun perheen kanssa ja ystävän kanssa venäjää koko elämän.

Nyt asun Suomessa, mutta puhun perheen kanssa ja ystävän kanssa skypissä, luen kirjaa ja kirjoitan kirjettä, katson venäläisiä elokuvia, kuuntelen venäläistä musikkia, koska haluan muista omaa äidinkieltä.

Venäjän ja suomen kielissä on erilaiset kirjainet ja sanat, mutta logiikka on vähän sama. Minun kotimaa on Viro. Virossa voi opiskella suomea koulussa, yliopistossa ja kursilla. Minä tykkään pisteistä suomen kielessä. Minun mielestä suomi on pehmeä ja helppo kieli, koska minä osaan viroa. Viroa ja suomea ovat lähellä. Kun minä luen suomea, se on helppoa ymmärtää. Kun minä kuuntelen suomea, se on kun minä kuuntelen musikkia. Kun minä puhun suomea, minulla on vaikea sanoa "ä", "ö", "y".

Minä haluan oppia suomea, koska minä asun Suomessa ja haluan puhua suomalaisen kanssa sekä saada hyvää työtä.

Suomessa on kaunis ja puhdas luonto, hyvä ruoka ja rauhaliset asukkaat. Ja tosi hyvä sosiaaliturva. Huono on se, että suomalaiset juovat paljon alkoholia, täällä on pitkä ja kylmä talvi.


Minä tykkään suomen opiskelusta. Jos opin suomea hyvin, minä voin tuntea Suomen kun kotimaan.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Kaupan ilmoitustaulu.

1. Pudotin avaimet K-kaupan edessä! Nipussa oli 3 avainta ja 1 pehmeä punainen pallo. Jos te löysitte ne, olkaa hyvä, soittakaa puhelinnumeroon 05678910. Kiitos!

2. Nelja kivaa kissanpentua etsivät omaa kotia. He tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa. Kissat antavat iloa elämään. Soita heti! 045567890. Viktoria

3. Nyt talvella  on paljon lunta! Oletko väsynyt vai onko sinulla kiire? Minä voin tehdä kaikki lumityötä teidän pihalla. Soita puhelinnumeroon 041616167. Viktoria

4. Tapasin sinut K-kaupassa eilen illalla, kello 18-20 välissä. Sinulla oli valkoinen takki, harmaa huivi, musta hattu ja musta laukku. Sinä olit keskiikäinen. Sinä ostit kaksi kukkaa. Minä muistan, että olet sama ihminen, kenen kanssa minä opiskelin Vaasan Yliopistossa vuonna 2004-2008, mutta minä en muista sinun nimeä. Jos sinä ajattelet että se oli sinä, soita minulle! 0569784345, Viktoria.


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Tekstiviestit.

1. Hei, Tiina!
    On todella upeaa, että lähdet palmujen alla. 
    Valitettavasti, minä en voi ruokkia kilpikonnasi, koska menen hiihtämään Lappiin. 
    Meillä on loma samaan aikaan, mutta sinulla on aurinkoa ja minulla on lunta. 
    Odotan postikorttia sinulta.
    Terveisin, Viki!


2. Hei, ystävä! 
    Hyvää syntymäpäivää! Paljon onnea!
    Illalla tulen sinun luo!
    Sinun, Viki.


3. Hei, minä en tule kotiin töiden jälkeen, koska ystäväni 
    Olga kutsui minut puubiin hänen kanssa. 
    Hänellä oli syntymäpäivä eilen. Los haluat, sinä voit tulla myös. 
    Soita minulle. Suukkoja!

4. Terve, Olen Viktoria. 
    Minä en voi tulla töihin, koska olen sairas. Minulla on kuumetta. 
    Menen tänään lääkärille ja sitten lähetän teille viestin, kuinka kauan minulla on sairaslomaa.
    Terveisin, Viktoria.


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Sähköposti ystävälle.

Hei Leena!

Meillä oli tarkoitus tavata lauantaina, jotta voimme meditoida yhdessä. Mutta minä unohdin, että menen tanssimaan Seinäjoelle. Me pidämme konsertin ja minä tanssin 2-3 tanssia. Jos haluat, sinä voit tulla meidän mukaan kello 11:00 Minimanista. Konsertti alkaa kello 16:00, mutta minun täytyy pukea vaatteet ja meikata. Illalla tulemme takaisin Vaasaan. Jos sinulla ei ole aikaa, me voimme tavata sunnuntaina, esimerkiksi kello 15:00. Tule minun luo! Minä leivon.

Joka tapauksessa sinä tiedät jo vähän meditaatiosta ja sinä voit meditoida kotona. Muista, että meditaatio-prosessi on spotaani, helppo sekä lempeä.
Jos sinulla on kysymyksiä tai haluat toisen päivän, soita minulle!

Terveisin,
Viki )))


maanantai 24. helmikuuta 2014

Armi Maria Ratia

Täällä on video-esitys: https://vimeo.com/87411731
------------------------------------------------------------------------------

Kun Armi oli 14-vuotias, hän kirjoitti:

On vain yksi velvollisuus - kauneus,
On vain yksi todellisuus - uni,
On vain yksi voima - rakkaus.

Tämä oli hanen uskontunnustus. Ja jos me katsomme hänen elämää, se oli totta. Armi Ratia oli tekstiilitaiteilija ja Marimekkon perustaja ja tunnetuimpia suomalaisia yrittäjiä.

Armi Maria, syntyi aamupäivällä lauantaina 13. heinäkuuta 1912, Laatokan Karjalassa. Hänen vanhempansa olivat kauppias Matias ja kansakoulunopettaja Hilma AiraksinenArmilla oli myös 3 veljeä ja 1 sisko. Hänen lapsuus Pälkjärvellä Kylässä oli onnelinen. Perhella oli oma kauppa ja kun Armi oli 6-vuotias, hän meni automaan isälle kaupassa. Sitten hän meni kouluun, mutta perhe muuti Koivistolle keväällä 1926. Siellä hän sai uusi koulu, uudet ystävät. Armi päätti ryhtyä kirjailijaksi. Armi rakasti kirjoittamista ja piirtämistä, mutta partio oli hänen intohimonsa.

Seitsemän luokat jälkeen Armi lopetti koulun ja aloi kirjoittaa kirjoja ja romanttisia rakkaustarinoita. Hänellä oli myös nimimerki Saimi Tarvonen päivälehdessä.

Vuonna 1935 hän meni naimisiin everstiluutnantti ja yrittäjä Viljo Ratian kanssa. Pariskunta sai kolme lasta: Ristomatti, Anttimatti ja Eriika. Nuoripari perusti oma koti Viipurin Papulassa. Vuosina 1935-1939 Armi Ratia opiskeli tekstiilisuunnittelijaksi taideteollisuus keskuskoulussa ja hänellä oli oma kutomo Viipurissa.

Mutta tuli sota. Sodan aikana 1939—1941 Armi työskenteli puolustusministeriön konttorissa ja mies Viljo oli sodassa. Viipurissa heidän koti oli rikki. Sitten Ratiat muuttivat Santahaminasta Kaivopuistoon Helsinkiin. Siellä he alkoivat uusi elämä. Armi meni töihin tekstisuunnittelijaksi mainostoimisto Erva-Latvala Oy:hyn.  Hän oppi myynnin ja mainonnan perusasiat. Hän oli tosi lahjakas työtekija. Vuonna 1949 Armi aloi työskentella oma miehen firmassa Printex, joka myi vahakankaita, myöhemmin moderneja vaatteita ja kankaita.

Armi halusi laajentaa Viljo Ratian ja Arvo Nurmen omistaman, vahakankaita valmistavan Printexin valikoimia tekstiileillä ja samalla näyttää miten kankaita voi käyttää. Muotitaiteilija Riitta Immonen suunnitteli esimerkkivaatteiden kokoelman ja hänestä tuli vähäksi aikaa myös Armin yhtiökumppani. Kalastajatorpan siirtomaasaliin järjestettiin suuri muotinäytös 20.05.1951. Edellisenä iltana yritykselle oli keksitty nimi MarimekkoArmi kertoi, että tämä oli aika, jossa ihmiset tarvitsivat uusia vaatteita ja kangasta.

Marimekko ja Armin nimi nousivat kansainväliseen kuuluisuuteen vuonna 1960, kun Yhdysvaltain tuleva presidenttipuoliso Jacqueline Kennedy ihastui Marimekon asuihin ja poseerasi Sports Illustrated-lehden kannessa Marimekon leningissä. Marimekon tavarat käivät Englannissa, Ranskassa ja Australiassa, koko maailmassa. Suomessa Armi on kuuluisa yrittäjä nainen.

Hän oli ensimmäinen yrittäjä nainen, joka sai tasavallan presidentin vientipalkinto. Armi oli tosi vahva nainen ja hän sanoi, että hän tarvitse vaikea tilasta. Sitten hän voi mennä eteenpäin.

Armi Maria Ratia kuoli 3. lokakuuta 1979, Helsingissä.
Hänellä oli onnelinen lapsuus, vaikea sodan aikaa, 3 lasta, 2 puolisoa ja onnistunut työelämä. Minä ymmärsin että Armi oli tosi vahva nainen  ja  ylpeä,  periaattellinen ja hyvä johtaja. Mutta myös hän oli romantillinen ja luova sekä taiteellinen. Hän näin kauneusta, hänellä oli unelma ja hänen sydämen voima oli rakkaus. Kaikki mitä hän teki oli sydämestä ja Marimekko oli hänen "lapsi".

torstai 20. helmikuuta 2014

KONJUNKTIOT

1. Kun sinä tulet kotiin, me voimme katsoa elokuvaa.

2. Minä olen vahvempi kuin minun veli.

3. Minä otan lomaa koska menen kotimaahan.

4. Haluatko mennä syömään ravintolaan vai kotiin?

5. Hän ostaa talon Vaasasta tai Kokkolasta.

6. Kissa ja koira leikkivät joskus.

7. He  matkustavat Englantiin ja Ranskaan sekä Saksaan.

8. Sekä minä että minun mies emme juopottele.

9. Minulla ei ole autoa eikä pyörää.

10. Odotamme vauvaa kevällä eli toukokuussa.

11. Me syömme aamulla joko puuroa tai vain juomme teetä.

12. Sinä olet hyvä opiskelija, mutta ole ahkerampi.

13. Minä en käy baarissa, vaan ravintolassa.

14. Olen koulussa joka päivä, sillä haluan puhua suomea hyvin.

15. Hän muistaa, että sinä et  antanut hänelle rahaa.

16. Minä en mene eteenpäin, kunnes sinä kerrot minulle mihin me menemme.

17. He eivät mene nukkumaan, ennen kuin aurinko laskee.

18. Tule lauantaina meidän luo, jos sinä haluat.

19. Minun ystävä auttaa minua aina, vaikka hänellä on kiire.

20. Minä nukun paljon, niin kuin karhu talvella.

21. Kuten ymmärrät, hän ei tule huomenna kouluun, koska on sairas.

22. Haluan tiedä, oletko sinä valmis katsomaan kuvia.

23. Juoksen joka päivä, jotta voin tulla laihtua.

torstai 13. helmikuuta 2014

Tunnustaa diplomin


Jos te tarvitsette tunnustamista ulkomaalaisten korkeakoulujen tutkinto, 
teidän diplomi, voitte lukea informaatiota täällä. Teksti on englanniksi.

http://www.oph.fi/english/services/recognition/fnbe_decisions


tiistai 4. helmikuuta 2014

Kun minä olin lapsi...

Lapsuus on ihana aika! Kun olin lapsi, minä en ajatellut, mitä ostaa kaupasta, mitä syödä, mitä tapahtuu huomenna, mikä on raha ja mistä sitä saa.
Minä muistan että olin voimakas. Kun minä ja minun veljet leikimme yhdessä, tappelimme paljon. Kadulla me pelasimme jalkapalloa tai hyppäsimme ruutua. Ulkona minä olin vilkas. Mutta muistan myös, että usein olin yksi kotona ja leikin yksin leluilla, tai piirsin jotakin. Kun olin lapsi, en puhunut paljon.

Elin lapsuuden Virossa, pienessä kaupungissa Kundassa. Siellä sijaitsi iso tehdas mutta kaupungissa asui vain noin 5000 ihmistä. Minun perheessa oli äiti, isä, 2 veljeä ja minä. Asuimme aina kerrostalossa. Myöhemmin isä lähti ja sain isäpuolen. Minun vanhemat ovat opettajin. Meillä oli kotieläimiä: koira, monta kissaa, kalat, papukaija ja kilpikonna. Mutta ne kuolivat nopeasti.
Meillä oli tosi vähän ruoka ja kaupat olivat tyhjiä. Muistan, kun Viro sai itsenäisyyden, ihmisillä ei ollut rahaa. Me käytimme kuponkeja. Menimme kauppaan, annoimme kupongin ja voimme ostaa esimerkiksi leipää. Meillä ei ollut voita, söimme rasvaa. Mutta meillä oli vähän maa ja me kasvatimme vihanneksia. Ruoka oli yksinkertaista. Minä pidin perunasta, maidosta ja kotihillosta. Minun äiti leipoi usein piirakkaa. Me söimme sitä ruokaa, mitä äiti laittoi.
Kun olin lapsi, minä ja minun ystävät pelasimme aina kadulla tai metsässä. Kesällä rakensimme pienen majan metsässä. Meitä oli monta ryhmää, ja joskus me rikoimme toisen majan. Sitten tuli sota... Mutta usein me leikimme kotia, kauppaa tai cowboyita ja intiaaneja. Laitoimme ruokaa sammakoista, mutta kukaan ei syönyt niitä. Jos oli tosi kuumaa, olimme rannalla. Uimme ja leikimme merellä. Talvella hiihdimme metsässä ja laskimme mäkeä alla. Teimme lumiukon tai lumilinnan pihalla ja leikimme siellä.

Minä menin kouluun kun olin 7-vuotias. Pidin koulusta koska opiskelu on aina mielenkiintoista. Tykkään opiskella jotakin uutta. Kävin peruskoulu 9 vuotta ja lukiota 3 vuotta.  Peruskoulussa olin melkein kaikissa oppiaineessa hyvä, vain venäjän kielessä olin huonompi. Äidinkieli oli tosi vaikeaa. Lukiossa minulla meni huonommin matematiikassa ja fysiikassa.

Lapsuudesta voi puhua paljon. Muistot tulevat nopeasti, kun ajattelen menneisyyttä. Minä lopetan kirjoituksen tähän...

torstai 23. tammikuuta 2014

Selma Vilhusen lyhytelokuva "Pitääkö mun kaikki hoitaa?"

Viimeisella perjantaina luimme uutiset luokassa. Oli yksi uutis että suomalainen lyhytelokuva sai Oskar. Me emme katsonut tätä koulussa mutta nyt me voimmee katsoa internettissä itse.

Tällä on linki: http://areena.yle.fi/tv/2087948

Nyt ei ole, mutta
Esitetty: Yle TV2
Ohjelman nettikatseluaika alkaa: 
Pitääkö mun kaikki hoitaa - se on lyhytelokuva lapsenperheen kiireisestä aamusta ja äidistä, joka luule että asiat hoituvat parhaiten, kun hän hoitaa ne kaikki itse.

On hauska! :)))

perjantai 17. tammikuuta 2014

Täysikuu.

Olen tänään tosi väsynyt mutta luulen että se on täysikuun syy. 
Minä en nukkui hyvin ja unet olit omituiset. Mitä tarkoita täysikuu? 


Täysikuu on tämä aika kun me näemme koko kuu taivassa.
Kun on täysikuu, Aurinko on yhdellä puolella ja Kuu on toisella puolella.

Erilaisissa uskomuksissa tämä aika voi muuta ihmisia. Sama kun meri. 
Jos on uusikuu meri menee pois rannalta. Jos on täysikuu meri tulee takaisin.

Ihmisella on paljon vettä sisä. Sitten voi tapahtua sama kun meressa. 
Mutta me näemme vain käytökseltä. Voi olla vaikeat unet vai paljon stressi. 
Voi olla pahat ajatuset.

Ei se mitään, jos sinä tiedät mitä tapahtuu ja miksi. 
Tämä reaktio menee pois myöhempi mutta parempi nukkua paljon. 
Ja älä katso täysikuun taivassa!



keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Imperfekti


Ymmärsin tänään että minun täytyy opiskella imperfektia 
koska usein puhumme mitä teimme ennen. 
Milloin alamme...

maanantai 13. tammikuuta 2014

Maanantai...

Olen vähän uninen mutta koulu jatkuu...
Tänään meidän ryhmalle tuli uusi oppetaja. Hänen nimi on Marianne. Elenan kanssa me opiskelimme paljon (partitiivi, vartalo, verbityypit...) mutta se oli vain 3 kuukautta. Me emme tiedä paljon vielä. Kyllä me voimme jo puhua ja keskustella suomea vähän. Se on hyvä tunne kun osan sanoa suomeksi mitä minä ajattelen ja toiset ihmiset ymmärtävät minua.
Tänään koulussa me opiskelimme uutta asiaa internetissä. Oli tosi mielenkiintoinen! Esimerkiksi, me luomme uuden Bloggin ja Googli+ meidän ryhmälle. Nyt me voimme keskustella suomea ja julkaista eri asiaa myös internetissä.
Mina haluan että vastedes me jaksamme keskustella suomea ja opiskella kielioppia lisää paljon!
Hyvää päivää kaikille!

Uusi bloggi!

Nyt minulla on uusi bloggi suomeksi!