Sähköposti ystävälle.

Hei Leena!

Meillä oli tarkoitus tavata lauantaina, jotta voimme meditoida yhdessä. Mutta minä unohdin, että menen tanssimaan Seinäjoelle. Me pidämme konsertin ja minä tanssin 2-3 tanssia. Jos haluat, sinä voit tulla meidän mukaan kello 11:00 Minimanista. Konsertti alkaa kello 16:00, mutta minun täytyy pukea vaatteet ja meikata. Illalla tulemme takaisin Vaasaan. Jos sinulla ei ole aikaa, me voimme tavata sunnuntaina, esimerkiksi kello 15:00. Tule minun luo! Minä leivon.

Joka tapauksessa sinä tiedät jo vähän meditaatiosta ja sinä voit meditoida kotona. Muista, että meditaatio-prosessi on spotaani, helppo sekä lempeä.

Jos sinulla on kysymyksiä tai haluat toisen päivän, soita minulle!

Terveisin,

Viki )))

Armi Maria Ratia

Täällä on video-esitys: https://vimeo.com/87411731
------------------------------------------------------------------------------

Kun Armi oli 14-vuotias, hän kirjoitti:

On vain yksi velvollisuus - kauneus,

On vain yksi todellisuus - uni,

On vain yksi voima - rakkaus.

Tämä oli hanen uskontunnustus. Ja jos me katsomme hänen elämää, se oli totta. Armi Ratia oli tekstiilitaiteilija ja Marimekkon perustaja ja tunnetuimpia suomalaisia yrittäjiä.

Armi Maria, syntyi aamupäivällä lauantaina 13. heinäkuuta 1912, Laatokan Karjalassa. Hänen vanhempansa olivat kauppias Matias ja kansakoulunopettaja Hilma Airaksinen. Armilla oli myös 3 veljeä ja 1 sisko. Hänen lapsuus Pälkjärvellä Kylässä oli onnelinen. Perhella oli oma kauppa ja kun Armi oli 6-vuotias, hän meni automaan isälle kaupassa. Sitten hän meni kouluun, mutta perhe muuti Koivistolle keväällä 1926. Siellä hän sai uusi koulu, uudet ystävät. Armi päätti ryhtyä kirjailijaksi. Armi rakasti kirjoittamista ja piirtämistä, mutta partio oli hänen intohimonsa.

Seitsemän luokat jälkeen Armi lopetti koulun ja aloi kirjoittaa kirjoja ja romanttisia rakkaustarinoita. Hänellä oli myös nimimerki Saimi Tarvonen päivälehdessä.

Vuonna 1935 hän meni naimisiin everstiluutnantti ja yrittäjä Viljo Ratian kanssa. Pariskunta sai kolme lasta: Ristomatti, Anttimatti ja Eriika. Nuoripari perusti oma koti Viipurin Papulassa. Vuosina 1935-1939 Armi Ratia opiskeli tekstiilisuunnittelijaksi taideteollisuus keskuskoulussa ja hänellä oli oma kutomo Viipurissa.

Mutta tuli sota. Sodan aikana 1939—1941 Armi työskenteli puolustusministeriön konttorissa ja mies Viljo oli sodassa. Viipurissa heidän koti oli rikki. Sitten Ratiat muuttivat Santahaminasta Kaivopuistoon Helsinkiin. Siellä he alkoivat uusi elämä. Armi meni töihin tekstisuunnittelijaksi mainostoimisto Erva-Latvala Oy:hyn.  Hän oppi myynnin ja mainonnan perusasiat. Hän oli tosi lahjakas työtekija. Vuonna 1949 Armi aloi työskentella oma miehen firmassa Printex, joka myi vahakankaita, myöhemmin moderneja vaatteita ja kankaita.

Armi halusi laajentaa Viljo Ratian ja Arvo Nurmen omistaman, vahakankaita valmistavan Printexin valikoimia tekstiileillä ja samalla näyttää miten kankaita voi käyttää. Muotitaiteilija Riitta Immonen suunnitteli esimerkkivaatteiden kokoelman ja hänestä tuli vähäksi aikaa myös Armin yhtiökumppani. Kalastajatorpan siirtomaasaliin järjestettiin suuri muotinäytös 20.05.1951. Edellisenä iltana yritykselle oli keksitty nimi Marimekko. Armi kertoi, että tämä oli aika, jossa ihmiset tarvitsivat uusia vaatteita ja kangasta.

Marimekko ja Armin nimi nousivat kansainväliseen kuuluisuuteen vuonna 1960, kun Yhdysvaltain tuleva presidenttipuoliso Jacqueline Kennedy ihastui Marimekon asuihin ja poseerasi Sports Illustrated-lehden kannessa Marimekon leningissä. Marimekon tavarat käivät Englannissa, Ranskassa ja Australiassa, koko maailmassa. Suomessa Armi on kuuluisa yrittäjä nainen.

Hän oli ensimmäinen yrittäjä nainen, joka sai tasavallan presidentin vientipalkinto. Armi oli tosi vahva nainen ja hän sanoi, että hän tarvitse vaikea tilasta. Sitten hän voi mennä eteenpäin.

Armi Maria Ratia kuoli 3. lokakuuta 1979, Helsingissä.

Hänellä oli onnelinen lapsuus, vaikea sodan aikaa, 3 lasta, 2 puolisoa ja onnistunut työelämä. Minä ymmärsin että Armi oli tosi vahva nainen  ja  ylpeä,  periaattellinen ja hyvä johtaja. Mutta myös hän oli romantillinen ja luova sekä taiteellinen. Hän näin kauneusta, hänellä oli unelma ja hänen sydämen voima oli rakkaus. Kaikki mitä hän teki oli sydämestä ja Marimekko oli hänen "lapsi".

KONJUNKTIOT

1. Kun sinä tulet kotiin, me voimme katsoa elokuvaa.

2. Minä olen vahvempi kuin minun veli.

3. Minä otan lomaa koska menen kotimaahan.

4. Haluatko mennä syömään ravintolaan vai kotiin?

5. Hän ostaa talon Vaasasta tai Kokkolasta.

6. Kissa ja koira leikkivät joskus.

7. He  matkustavat Englantiin ja Ranskaan sekä Saksaan.

8. Sekä minä että minun mies emme juopottele.

9. Minulla ei ole autoa eikä pyörää.

10. Odotamme vauvaa kevällä eli toukokuussa.

11. Me syömme aamulla joko puuroa tai vain juomme teetä.

12. Sinä olet hyvä opiskelija, mutta ole ahkerampi.

13. Minä en käy baarissa, vaan ravintolassa.

14. Olen koulussa joka päivä, sillä haluan puhua suomea hyvin.

15. Hän muistaa, että sinä et  antanut hänelle rahaa.

16. Minä en mene eteenpäin, kunnes sinä kerrot minulle mihin me menemme.

17. He eivät mene nukkumaan, ennen kuin aurinko laskee.

18. Tule lauantaina meidän luo, jos sinä haluat.

19. Minun ystävä auttaa minua aina, vaikka hänellä on kiire.

20. Minä nukun paljon, niin kuin karhu talvella.

21. Kuten ymmärrät, hän ei tule huomenna kouluun, koska on sairas.

22. Haluan tiedä, oletko sinä valmis katsomaan kuvia.

23. Juoksen joka päivä, jotta voin tulla laihtua.

Tunnustaa diplomin

Jos te tarvitsette tunnustamista ulkomaalaisten korkeakoulujen tutkinto, 

teidän diplomi, voitte lukea informaatiota täällä. Teksti on englanniksi.

http://www.oph.fi/english/services/recognition/fnbe_decisions

Kun minä olin lapsi...

Lapsuus on ihana aika! Kun olin lapsi, minä en ajatellut, mitä ostaa kaupasta, mitä syödä, mitä tapahtuu huomenna, mikä on raha ja mistä sitä saa.

Minä muistan että olin voimakas. Kun minä ja minun veljet leikimme yhdessä, tappelimme paljon. Kadulla me pelasimme jalkapalloa tai hyppäsimme ruutua. Ulkona minä olin vilkas. Mutta muistan myös, että usein olin yksi kotona ja leikin yksin leluilla, tai piirsin jotakin. Kun olin lapsi, en puhunut paljon.

Elin lapsuuden Virossa, pienessä kaupungissa Kundassa. Siellä sijaitsi iso tehdas mutta kaupungissa asui vain noin 5000 ihmistä. Minun perheessa oli äiti, isä, 2 veljeä ja minä. Asuimme aina kerrostalossa. Myöhemmin isä lähti ja sain isäpuolen. Minun vanhemat ovat opettajin. Meillä oli kotieläimiä: koira, monta kissaa, kalat, papukaija ja kilpikonna. Mutta ne kuolivat nopeasti.

Meillä oli tosi vähän ruoka ja kaupat olivat tyhjiä. Muistan, kun Viro sai itsenäisyyden, ihmisillä ei ollut rahaa. Me käytimme kuponkeja. Menimme kauppaan, annoimme kupongin ja voimme ostaa esimerkiksi leipää. Meillä ei ollut voita, söimme rasvaa. Mutta meillä oli vähän maa ja me kasvatimme vihanneksia. Ruoka oli yksinkertaista. Minä pidin perunasta, maidosta ja kotihillosta. Minun äiti leipoi usein piirakkaa. Me söimme sitä ruokaa, mitä äiti laittoi.

Kun olin lapsi, minä ja minun ystävät pelasimme aina kadulla tai metsässä. Kesällä rakensimme pienen majan metsässä. Meitä oli monta ryhmää, ja joskus me rikoimme toisen majan. Sitten tuli sota... Mutta usein me leikimme kotia, kauppaa tai cowboyita ja intiaaneja. Laitoimme ruokaa sammakoista, mutta kukaan ei syönyt niitä. Jos oli tosi kuumaa, olimme rannalla. Uimme ja leikimme merellä. Talvella hiihdimme metsässä ja laskimme mäkeä alla. Teimme lumiukon tai lumilinnan pihalla ja leikimme siellä.

Minä menin kouluun kun olin 7-vuotias. Pidin koulusta koska opiskelu on aina mielenkiintoista. Tykkään opiskella jotakin uutta. Kävin peruskoulu 9 vuotta ja lukiota 3 vuotta.  Peruskoulussa olin melkein kaikissa oppiaineessa hyvä, vain venäjän kielessä olin huonompi. Äidinkieli oli tosi vaikeaa. Lukiossa minulla meni huonommin matematiikassa ja fysiikassa.

Lapsuudesta voi puhua paljon. Muistot tulevat nopeasti, kun ajattelen menneisyyttä. Minä lopetan kirjoituksen tähän...